Äsken taas mietin oikein kunnolla. Nimittäin tän maailman tilannetta. Kuinka erilaisissa oloissa me loppujen lopuks eletään. Onks meillä oikeus näihin ylellisyyksiin kun jossain muualla ihan samanarvoiset ihmiset näkee nälkää? Meil on loppujen lopuks aikalailla oikeus valita miten halutaan, mut vaikkapa pakolaisilla ei. Meil on resurssit pelastaa luonto mut miljoonat ihmiset pilaa sitä koko ajan. Jotenkin tuntuu et täs maailmas ei oo tasa-arvoa. Tuntuu vaan niin pahalta, et itse joskus valittaa loppujen lopuks niin pienestä, kun ihmisiä kuolee joka päivä nälkään ja sairauksiin sen takii et niiden ei oo annettu elää rauhassa ja niiden elämä on tuhottu. Lähi-idässä lapset menettää vanhempiaan ja mä valitan täällä siitä et sain huonon numeron kokeesta. Joillakin ei oo mahdollisuutta edes koulutukseen. Sitten kun ne ehkä pääsee pakolaisina siitä helvetistä ja sodan keskeltä pois, niin pitäis sopeutuu vieraaseen kulttuuriin ja oppii kieltä ja sietää pahimmassa tapauksessa viel rasismia. Suomi on loppujen lopuks aika rasistinen maa. Ei me osata arvostaa kunnolla erilaisuutta, et on erilaisii ihmisii kuin me. Merkitseeks ihonväri ja syntymaa oikeesti niin paljon et pitää alkaa syrjimään sellasia ihmisiä joilta esim. sodat ja nälänhätä on vieny kaiken? EU säätää jotain ihan turhia juttuja kun samaan aikaan pitäis auttaa enemmän maailman ihmisiä. Kaikkien ihmisten pitäis saada tasa-arvoiset olot. Toisaalta mun kuuluu olla onnellinen, et luoja on asettanut mut näin elintasoltaan korkeaan maahan kuin Suomeen. Mä voin kouluttautuu vaikka kuinka korkeelle, on netti, tv, ylelliset elintarvikkeet, oma koti ja perhe. Mut mun kuuluu olla tyytyväinen mun tilanteeseen, siihen et mulla on loppujen lopuks asiat niin hyvin. Aikuisena alan auttamaan ja hankin ainakin kummilapsen Afrikasta. Se tuntuu vaan jotenkin velvollisuudelta.